Elämän edellytykset häviävät
Ilmastokatastrofin lukuisissa uutisoinneissa toistuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen sama kaava. Niissä kerrotaan miten ilmaston muuttuminen vaikuttaa jo nyt, ja ajoittain raportoidaan miten ilmaston muuttuminen vaikuttaa tulevaisuudessa. Päästään hetkeksi kauhistelemaan sitä, miten vaikutukset ovat vakavia, mutta muutos jää edelleen monella tapaa kaukaiseksi ja irralliseksi, kuin joillekin muille jossakin muualla tapahtuvaksi asiaksi. Vaikka mielikuva jossain kaukana tapahtuvasta asiasta onkin tavallaan oikea, koska välittömässä vaarassa ovat tosiaan korostetusti globaalin etelän asukkaat, ei kenenkään ole perusteltua vaipua turvallisuudentunteen valtaan. Monenlaiset ongelmat kuivuudesta, metsäpaloihin ja pyörremyrskyistä tuhotulviin riivaavat kasvavissa määrin myös rikkaampia länsimaita, joskin niiltä suojautuminen on huomattavasti helpompaa juuri varakkuuden ja toimivampien yhteiskunnallisten instituutioiden ansiosta.
Ongelmat saattavat kuitenkin kasvaa valtaviin mittasuhteisiin hyvinkin nopeasti. Siitä on esimerkkinä Italian kuivuutta seurannut rankkasade ja tuhotulva, koska kuivunut maaperä ei kykene imemään maanpinnalle satavia valtavia vesimääriä. Espanjassa taas viljelijät ovat jättäneet kylvötkin tekemättä, koska poikkeuksellinen kuivuus ja kuumuus on tehnyt sen kannattamattomaksi. Aivan kuin etelä-Euroopan sääilmiöt koettaisivat sanoa meille jotakin muuttuneesta ilmastosta.
Historiallisella ihmiselle soveltuvalla ilmastolla tarkoitetaan niitä ilmasto-olosuhteita, joissa ihmissivilisaatiot ovat esiteollisella ajalla eläneet ja kukoistaneet. Kyse on tietenkin tilastollisesta tarkastelusta, eikä siitä, että kaikki ihmisyhteisöt olisivat kaikkina ajanjaksoina eläneet tietyllä ilmasto-olosuhteiden vaihteluvälillä. Voidaan kuitenkin katsoa vaikkapa ilmastoa merkittävästi määrittäviä keskilämpötiloja, joiden suhteen on mahdollista tutkia koko ihmiskunnan jakautumaa. Vuosien 1980 ja 2010 jakautumia voidaan pitää hyvänä vertailukohtana, koska niiden aikana ilmastonmuutos on alkanut kiihtymään mutta vaikutukset eivät ole vielä ehtineet näkyä merkittävästi kohonneina keskilämpötiloina. On silti selvää, että näiden vuosikymmenten kuluessa ihmiskunta on altistunut korkeammille keskilämpötiloille. Valtaosa väestöstä on elänyt miellyttävissä olosuhteissa noin 5 ja 20 asteen välillä, trooppisten alueiden näkyessä jakautumassa toisena maksimina noin 25 asteen kohdalla (Kuva 1a.). Muuttuva ilmasto muuttaa kuitenkin planeettaa merkittävällä tavalla, ja ihmisten elinalueiden ilmaston muuttuessa, yhä suurempi osa väestöstä päätyy elämään kuumemmissa olosuhteissa (Kuva 1b.). Muutoksella on valtavia merkityksiä niin ihmisten terveyden kuin juomaveden ja ravinnonsaanninkin suhteen.
Tuoreen tutkimuksen mukaan (1), noin 9% väestöstä on jo historiallisen ihmiskunnalle soveltuvan vaihteluvälin ulkopuolella, ja kärsii siksi terveydellisistä ja muista ongelmista, joita voidaan torjua vain osittain teknologian avulla. Muuttuva ilmasto taas vain pahentaa tilannetta. Arvioiden mukaan (1), nykyisellä ilmastopolitiikalla, vuosina 2080-2100 jopa kolmannes ihmiskunnasta altistuu keskilämpötilalle, joka on historiallisen vaihteluvälin yläpuolella — yli 29 celciusasteen keskilämpötila riittää käytännössä muuttamaan alueen elinkelvottomaksi ihmisille ainakin osaksi aikaa vuotta. Ennuste tarkoittaa väestönkasvun huomioiden sitä, että vuosisadan loppuun mennessä noin kolmen miljardin ihmisen elinalueet ovat elinkelvottomia ainakin osan vuotta. On ilmiselvää, että seuraukset ovat valtavia niin tropiikin kuumimmille alueille kuin niitä ympäröiville elinkelpoisempina pysyville, viileämmille alueille (Kuva 3.).
Ilmastokatastrofi on suora eksistentiaalinen riski noin kolmannekselle planeettamme asukkaita jo aivan lähivuosikymmeninä, nykyään elävien lasten elinaikana. Ilman voimakasta ilmastopolitiikkaa, kasvihuonekaasupäästöjen nollausta ja hiilen sidontaa pois ilmakehästä, keskilämpötilojen nousu ei tietenkään pysähdy kuin taikaiskusta vuosisadan lopussa, vaan planeettamme muuttuu aina vain vihamielisemmäksi ihmiselämälle ja samalla muullekin luonnolle. Muutos voi tarkoittaa eksistentiaalista riskiä koko teknologiselle sivilisaatiollemme, koska elinolosuhteiden heikentyessä myös riskit vakaviin ydinasein käytäviin konflikteihin kasvavat merkittävästi.
Ei silti ole liian myöhäistä toimia, ja voimme voimakkaalla ilmastopolitiikalla muuttaa tulevaisuuden miellyttävämmäksi koko ihmiskunnalle. Se vain vaikuttaa mahdottomalta politiikan horisontin ollessa seuraavissa vaaleissa tai jopa vain seuraavissa talouden kvartaaleissa. On kuitenkin ilmeistä, että kaikkien poliittisten viiteryhmien tulisi ymmärtää mitä on tapahtumassa. Oli poliittisen kiinnostuksen kohde sitten taloudessa, maahanmuutossa, ihmisten hyvinvoinnissa ja terveydessä tai luonnossa, ilmastokatastrofin torjuntaan tähtäävät toimet ovat aivan ensisijaista politiikkaa, jota tulisi harjoittaa kaikin voimin. Ilmastokatastrofi kun tuo mukanaan vain häviäjiä.
Olisihan se valtavaa haaskausta, jos ilmastokatastrofin suurimmaksi häviäjäksi osoittautuisi teknologinen sivilisaatiomme ja kykymme sivistää itseämme tieteen ja taiteen keinoin.
Lisää aiheesta
Lähteet
Mikko Tuomi
Satunnaislukuja 