Planeettamme heikkenevä elinkelpoisuus

Tiedot ihmistoiminnan vaikutuksista planetaarisiin olosuhteisiin tarkentuvat joka vuosi muuttuen samalla hälyttävämmiksi ja pelottavammiksi. Jotkut puhuvat liiotelluista kauhuskenaarioista ja ihmisten pelottelusta mutta tutkijat ja asiantuntijat vain raportoivat objektiivisuuteen pyrkien mitä ovat havainneet ja minkälaisia seurauksia havaituilla tosiasioilla on ihmispopulaatioille, yhteiskunnille ja ylipäätään ihmisten elämälle ja hyvinvoinnille. Jos raportit ilmastokatastrofista ja biodiversiteettikadosta sekä monista muista kohtaamistamme kriiseistä kuulostavat pelottavilta, niin syynä on se, että olemme muuttamassa tulevaisuuttamme painajaismaiseksi.

Yksi kattavimmista raporteista liittyen planeettamme ilmastolliseen tilaan ja tulevaisuuteen, on kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) kooste tunnetuista tieteellisistä tosiasioista. Kyseessä on raportti, joka perustuu tuhansien ja tuhansien tutkijoiden vuosikymmenten työhön. Raportissa jokainen tiedonmurunen on moneen kertaa varmennettu muiden tutkijoiden toimesta, ja sadat tutkijat ovat koostaneet sitä kuukausien ajan, jotta viimeisin tieteellinen tieto olisi huomioitu mahdollisimman luotettavalla tavalla. Vaikka IPCC on poliittinen organisaatio, ja tutkijoiden näkemys muokataan vielä poliitikkojen ja virkailijoiden toimesta laimeammaksi toimenpide-esitysten kokoelmaksi, voimme tarkastella vuodetun raporttiluonnoksen tuloksia ennen kuin se vesitetään poliittiseksi kompromissiksi.

---

Tuoreimmasta IPCC:n raportin luonnoksesta on tihkunut tietoa julkisuuteen ja se ei ole miellyttävää luettavaa. Ilmastokatastrofin suhteen tilanne on paljon vaarallisempi kuin olemme aiemmin arvioineet, koska katastrofaalinen muutos ilmasto-olosuhteissa etenee nopeammin kuin olemme osanneet ennustaa. Ilmastomuutos vaikuttaa perustavanlaatuisella tavalla planeettamme elämään jopa siinäkin tapauksessa, että ihmiskunta saa päästönsä kuriin. Syynä on tietenkin se, että planeettamme ilmakehän kasvanut hiilidioksidipitoisuus on jo nyt korkeammalla tasolla kuin kertaakaan miljooniin vuosiin ja se vaikuttaa planeettamme olosuhteisiin kaukaiseen tulevaisuuteen asti. Olemme käynnistäneet katastrofaalisen tapahtumasarjan, jota emme enää voi pysäyttää, vaan vain lieventää.

Lajit katoavat muuttuneissa olosuhteissa, koska eivät voi sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin yhdessä tai vain muutamassa sukupolvessa. Se saa luonnon ravintoverkot ja kokonaiset ekosysteemit romahtamaan uhaten koko biosfääriä, jonka stabiiliudesta olemme riippuvaisia. Lajit joutuvat muuttamaan elinalueiltaan, ja etsimään elinkelpoisia olosuhteita, mikä on suurelta osin mahdotonta mutta tuo erilaiset lajit useammin kosketuksiin ihmisten kanssa tarjoten meille sikermän erilaisia tartuntatauteja, joista Covid-19 on vasta alkusoittoa. Keskilämpötilat kasvavat kaikkialla ja sen seurauksena aiemmin äärimmäisinä pitämämme sääolosuhteet arkipäiväistyvät ja äärimmäinen, tappava kuumuus vaivaa yhä suurempia maa-alueita planeetallamme aina vain useammin. Myös lämpötilojen vaihteluväli kasvaa, mikä sekin osaltaan lisää äärimmäisten sääilmiöiden yleisyyttä (Kuva 1.). Samalla kun ekosysteemit häviävät muuttuneiden ilmasto-olosuhteiden myötä, myös merenpinta nousee jäätiköiden sulaessa ja suuri osa niistä alavista maista, joilla viljelemme ruokamme ja joille olemme rakentaneet kaupunkimme jää meren pinnan alle.

Kuva 1. Lämpötilan keskiarvon ja hajonnan kasvu vaikuttavat molemmat sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Kuva: Turral et al.

Tutkijoiden suurimpana huolena on miten planetaarisessa elossapitojärjestelmässämme kaikki vaikuttaa kaikkeen. Samalla kun kasvatamme ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta nostaen tunnettujen fysiikan lakien mukaisesti planeettamme lämpötilaa, olemme heikentämässä luonnollisia mekanismeja, joilla metsät ja meret sitovat hiilidioksidia ilmakehästämme. Esimerkiksi metsien hakkuut heikentävät luonnollista hiilen sitoutumista biomassaan ja maaperään mikä saa suuremman osan hiilidioksidipäästöistämme jäämään ilmakehään ja kuumentamaan planeettaamme. Tutkijoiden todellinen huolenaihe on muutammeko planeettamme ilmastoa liian nopeasti, jotta edes oma sivilisaatiomme voisi sopeutua tulevaan muutokseen. Biosfääri kyllä toipuu lopulta aiheuttamastamme massasukupuuttosta — kenties vasta miljoonien vuosien päästä — mutta yksittäiset lajit, mukaan lukien ihminen, eivät.

Olemme jo onnistuneet nostamaan planeettamme keskilämpötilaa 1.1 celciusastetta mutta jopa 1.7 asteen nousua ei ehkä voi enää välttää. Nykyiset päästömme, ilman radikaaleja päästövähennyksiä, ovat kasvattamassa keskilämpötilaa vähintään noin kolme astetta, mikä tekee suurista planeettamme maa-alueista elinkelvottomia ihmisille ja valtaosalle biosfääriä. Kun lämpötilat viimeksi olivat niin korkealla, planeettamme napa-alueilla kasvoi trooppisia sademetsiä ja kääntöpiirien väliset alueet — nykyinen tropiikki — olivat tappavan kuumia aavikoita.

Lämpenemisellä on vakavia seurauksia koko ihmiskunnalle. Viljelysmaat aavikoituvat tai jäävät nousevan meren pinnan alle, mikä uhkaa ruokaturvaamme nostaen aluksi ruoan hintaa globaalisti ja aiheuttaen lopulta sotia ja muita konflikteja, kun valtiot ja ihmisyhteisöt turvautuvat epätoivoisiin keinoihin jäädessään vaille ravintoa. Katoavat jäätiköt vievät myös mukanaan sulamisvesistä riippuvaisten alueiden juoma- ja kasteluveden ihmisille tuhoisalla tavalla — esimerkiksi Himalajan vuoriston jäätiköt tuottavat tarvittavan veden jopa parille miljardille ihmiselle ja niiden sulaminen tarkoittaisi kokonaisten valtioiden veden- ja ravinnonsaannin romahtamista.

Merten lämpeneminen taas hävittää koralliriuttojen tarjoamat ekosysteemit, joiden tuottamasta ravinnosta puoli miljardia ihmistä on riippuvaisena. Samalla häviävät riuttojen tarjoamat avomerten kalalajien nuoruusiän piilopaikat, mikä romahduttaa entisestään jo nyt ylikalastettuja valtamerten kalapopulaatioita. Kuivuus lisääntyy ympäri maailman — ja sen mukana metsä- ja maastopalot voimistuvat ja yleistyvät tuhoten niin kyliä ja kaupunkeja kuin kokonaisia ekosysteemejä, jotka eivät ole sopeutuneet säännöllisiin paloihin. Amazonin sademetsä on häviämässä ja muuttumassa savanniksi — jo nyt metsä vapauttaa ilmakehään enemmän hiiltä kuin sitoo, mikä kertoo karua kieltään käynnissä olevasta muutoksesta. Samaan aikaan Kanadan ja Siperian pohjoiset suot ovat kuivumassa, arktisen tundran routa sulamassa ja pohjoisten merien metaanihydraatit ovat muuttumassa lämmenneissä merivirroissa epästabiileiksi. Kaikki nämä tekijät toimivat positiivisena takaisinkytkentänä, jotka vain kiihdyttävät käynnistämäämme ilmaston lämpenemistä. Kaikki on lopultakin kytköksissä kaikkeen ja siksi globaaliin kriisiin voi vastata vain globaaleilla, valtiot ja kansat ylittävillä toimilla.

---

Koko valtavaan katastrofivyyhteen ja sen seurauksiin on mahdollista varautua ja ihmisten ympäri maailman onkin sopeuduttuva radikaalisti muuttuviin olosuhteisiin. Mutta tärkeintä on pysäyttää biologisen maailman tuho ja ilmaston muuttuminen nollaamalla päästömme ja ajamalla alas tuhoa aiheuttava ylikulutuksemme ja talousjärjestelmämme kasvuriippuvaisuus. Jokainen tuhottu metsä tai muu ekosysteemi ja jokainen asteen sadasosa, jolla planeettamme lämpenee, aiheuttaa valtaisaa hävitystä ja miljoonia kuolonuhreja. Kohtaamamme uhka on niin konkreettinen ja mittakaavaltaan niin suuri, että olemme omakohtaisella tavalla löytämässä ratkaisua jopa Fermin paradoksiksi kutsuttuun tieteelliseen ongelmaan, joka käsittelee sitä, missä ovat kaikki merkit galaksimme muista teknisistä sivilisaatioista. Brutaaleimmassa tapauksessa kyse voi olla vain siitä, että tekniset sivilisaatiot syntyvät elinkelpoisilla planeetoilla verrattaen nopeasti ja vääjäämättä mutta niiden elinikä on lyhyt, koska ne oppivat muuttamaan planeettansa elinolosuhteita nopeammin kuin ymmärtämään, että stabiileista olosuhteista huolehtiminen on elinehto.

Avainasemassa on ekosysteemien tuhon pysäyttäminen ja luonnollisten elinympäristöjen palauttaminen mahdollisimman laajalle. Talousjärjestelmämme riippuvuus fossiilisista polttoaineista ja ylikulutuksesta on katkaistava ja eläinperäisen ravinnon käyttö on ajettava alas radikaalilla tavalla. Moni ei pidä tarvittavista toimenpiteistä ja niiden mittakaavasta mutta heidän ei saa antaa jarruttaa toimien kokonaisvaltaista toteuttamista. Meillä on kuitenkin vain yksi planeetta, yksi ainoa biosfääri, jonka olemassaolosta omakin elämämme on riippuvainen. Tuhoa ei tarvitse hyväksyä ja lastemme tulevaisuus voi vielä olla valoisa. Mutta se vaatii toimia nyt. Viivyttelyyn ei ole enää päivääkään aikaa.

Lisää aiheesta

Katastrofialue Maa

Vanhin tiede massasukupuuton ja ilmastokatastrofin aikakautena